Teatteria

Jääkaapissa häämöttää vain valo, ja vatsa huutaisi krapulamättöä. Pitikin unohtaa, ettei tänään ole edes pienimmät ryöstökalliit kaupat auki. Miten vain, en tiedä jaksaisinko edes tehdä pyhiinvaellusta lähikauppaan. Heräsin muutama tunti sitten, muistona eilisestä naamalle levinneet meikit ja aivoja halkova päänsärky. Pitäisi pakata urheiluleiriä varten, lähtö on huomenna. Oi kyllä, minä urheilen! Nyt on tosin vähemmän liikunnallinen olo..

Olipahan mielenkiintoinen ilta taas, ei voi kyllä todeta muuta. Koska kaikki olivat sopineet jotain lukiotuttujensa kanssa, sain kutsun eräisiin bileisiin joista en tuntenut kuin pari ihmistä. Menin sitten toisen näistä luokse alottelemaan, ja se oli virhe. Oon niitä ihmisiä, jotka ymmärtää toisten ulkonäkökriisejä ja musta huokuu sympatiaa. Tiettyyn pisteeseen asti. Sitten kun se raja menee yli niin kunnolla meneekin. Tämä lady järjesti "rumuudestaan" sellaisen teatterin (huom, laittautui kolme tuntia) miten ei voi lähteä, sai itkupotkuraivarit lattialla ja odotti poikaystäväänsä siihen lohduttamaan. Et sinä rakas ole ruma, no oonpas yhyy vittu!!!  Kuulin kun se puhui jonkun kans puhelimessa, ja sanoi siis on Jessika tääl alottelee, ei sil kato ollu mitää muut vaihtoehtoo ku tulla tänne. Kutsuko tuo mut perkele sinne säälistä :D? Miten niin "ei ollut muuta vaihtoehtoa"? Vitustako se mun vaihtoehdot tietää. Samalla itse vaan möllötin ja join siideriä ennätystahtiin, jotta vihdoin saataisiin ahterimme sinne bileisiin. Siellä tämä leidi sitten jatkoi tota valitustaan miten on rumat hiukset (kiitos vain, minähän ne sinulle jouduin laittamaan kun et itse osannut) ja blaablaablaaa.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tollaista huomiohuoraamista, kun tää ihminen siis tietää olevansa ihan perusnätti, enkä ihmettelis vaikka se joskus sanoiskin valittavansa vain huomion vuoksi. Lopulta mulla kilahti sen verran pahasti yli, että vaihdoin bileitä kun en jaksa tuota ikuista valitusta. Mä tulin pitämään hauskaa, painu sinä sitten kotiin sen naamasi kanssa. 

Tein mysteerisen katoamisen sitten toisiin bileisiin. Ehkä olen itsekäs tai itserakas, en tiedä. En vaan jaksa olla mikään tollanen roskaämpäri jolle valitetaan niin naurettavia asioita yhyy mun hiukset on niiin lyhyet (yltää vittu alaselkään, tosi lyhyet joo).  

Toisissa bileissä olin minä ja viisi pariskuntaa. Jep. Siellähän ne sai sitten kunnon riidat aikaiseksi joka asiassa. Tässä vaiheessa olin jo niin humalassa ja olo alkoi olla aika kehno niin lähdin sitten kotiin.

Kotimatkalla bussissa katselin sitten pareja ja kuuntelin angstimusaa. Niin ikävä häntä, niin ikävä läheisyyttä. Tänä vuonna päätin alkaa työstämään tätä, että osaisin olla vähän enemmän yksikseni niin että viihtyisin.

Oli erilainen uusivuosi kun koskaan aiemmin, ja tästä opittiin jotain. Ainakin opin sen, että en lähde ton yhden kans enää yhtään mihinkään enkä halua sellaisiin bileisiin jossa muut ovat kultapuppelin kanssa ja minä sinkkuna. En mä nyt silti ulkopuoliseksi jäänyt, ihme kyllä. Mutta en silti halua ottaa kantaa näin "Ukko-Petteri käyttäytyy musta niin oudosti, kato sitä.. ootko samaa mieltä?" -neurooseihin koska mua ei vaan yksin kertaisesti kiinnosta.

Olen kyllä tyytyväinen että lähdin kotoonta pois, saavutus tämäkin. Huomenna sitten kohti leiriä!! Puuh, kuka pakkaisi kamat mun puolesta ja tiskaisi.. Laiskottaa..