Ihmistyypit Facebookissa

Jos olisin luonteeltani yhtään vähemmän utelias, olisin valmis piiloittamaan ainakin kymmenen ärsyttävintä ja huvittavinta "true" frendiäni Facebookissa. Valitettavasti yliuteliaisuus koituu meikäläisen kohtaloksi tässäkin asiassa, enkä halua piilottaa yhdenkään tyypin päivitystä koska mä haluan tietää kaikki juorut. Olen juuri niitä ihmisiä joita kiinnostaa muiden asiat, ja sehän ei sitten tarkoita sitä että tarvitsee vetää palkokasvi nenuun siellä ruudun toisella puolella ;). En kerro juoruja eteenpäin tai keksi sellaisia päästäni, mutta tällaisena yksinäisenä mutta sosiaalisena olentona on toki kiva seurata muiden elämää facebook -päivityksien kautta ilman että jokaiselta yläastekaverilta joille en ole puhunut kymmeneen vuoteen tarvitse kysyä että mikä meininki nykyään.

Voi kunpa kaikki osaisivat päivittää kyseistä sivustoa jotenkin järkevästi, mutta ei luoja tätä jokapäiväistä myötähäpeän tunnetta. En väitä olevani itsekään joku feispuuk-kuningatar joka ah niin fiksusti päivittä kyseistä saittia enkä koskaan tekisi siellä mitään "tätä häpeän jälkeenpäin" -julkaisua. Mutta pahimpia ovat nämä jotka eivät tajua edes hävetä. Miten köyhää elämän pitää olla, että sitä huomiota pitää _jatkuvasti_ hakea jossain sosiaalisessa mediassa puolitutuilta?

Savut korvista saa meikäläisellä nousemaan seuraavat frendityypit, joita ainakin itseltäni löytyy vähintään yksi kappale lajiaan.

1) Minä päivitä kaikki minu elämästä mitä mä tahton. Tämä on kyllä yksittäistapaus. Tiedän, että ihmiset eivät voi lukihäiriöilleen, oppimisongelmilleen ja tällaisille asioille mitään. Kirjoitusvirheet ovat ihan sallittuja, eivätkä ne sopivissa määrin ainakaan minun elämääni hetkauta suuntaan eikä toiseen. Mutta onko niin vaikeaa oikolukea sanat Wordissa, oikeasti? Joojoo, aina ei jaksa, mutta kun tällaisia päivityksiä tulee parhaillaan viisi päivässä (jep) ja tyypin naama pomppii jatkuvasti etusivulla, alkaa ärsyttää.  Tämän tyypin päivitykset ovat aina tyhjää täynnä, ja suurimpaan osaan hänen pohdintoihinsa saa helposti vastauksen googlesta. Tyyppi on myös symbioosissa uuu ihana mies kanssa eikä tee juuri mitään ilman häntä. Elämäntapahtumat kuten vaikkapa muuttaminen saa osakseen parin päivän aikana KYMMENIÄ päivityksiä.

Havainnollistava esimerkki

- " tänää minä ahkerana siivosi koko koti :)! ihana mieheni oli töisä." (Kyllä minäkin siivoan enkä hehkua sitä facebookissa.. Mitä sitten jos miehesi oli töissä miten se tähän liittyy? Miksi se "komea mies" pitää mainita joka päivityksessä?)

- "koskee mahaa :o.kauan jo koskea on mikä mul o?" ( Tästä lähtee usean päivän sarja milloin koskee mahaan, millon selkään, millon päähän, pitäiskö mennä lääkäriin yms. ).

- "auto tuli just auto korjaamo ja ny on kunnos :)))" (Autopäivityksiä tältä naiselta jatkuvasti)

- "mistä voi osta kunto salikorti :o?" (No voi vittu kato googlesta)

2) Luuletko et kerron. Tälle lajille ominaista on aika huomiohakuiset "yhyy menee niin paskasti", "tapan itteni" yms. tyyliset päivitykset. Päivityksen kommenttikenttään tulee sekunneissa "Voi rakas kultapieni <3!! Mikä on?". Tässä tuo mikä on tai mitä on tapahtunut ovat niitä maagisia sanoja. Näiden jälkeen tämän lajin edustaja kilahtaa, että "SIIS TULETKO SINÄ MINULTA KYSYMÄÄN MIKÄ ON?! LUULETKO ET KERRON? OOT TÖRKEE!!". Jepjep. Palkokasvi nenässä. Jos ei ole valmis kertomaan stooria loppuun, tarviiko sitä aloittaakkaan.

Havainnollistava esimerkki

-"Kuolema kolkutti ovea" --> Kommentit "voi kulta rakas kuka kuoli kerro voimia <3" -> Aloittaja vain tyytyy tykkäilemään kommenteista ja toteaa et ei kerro kuka kuoli. No ei ois kiinnostanutkaan? Tai siis ois mutta niin.

"Paskapäivä vittu" -> Samaa rataa kuin ylläoleva.

3) Tehotyttö. Tätä lajia en edes jaksa avata sen enempää. Sanottakoon nyt vielä, että nämä ovat näitä "opiskelin 10h tänää kirjastossa, sit menin harkkoihin, siitä töihin ja suoraan baariin aamuyöstä ja eiku aamul uusiks :D". Niinniin joo, tuli selväksi että me muut ollaan laiskoja.

4) Häät tai muksu tulossa. Onhan näistä ihan kiva lukea joo, mutta ei jaksaisi koko ajan monta kertaa päivässä kuunnella miten lääkäri kommentoi kohtuasi tänään tms. Sitä varten on mammafoorumit. Tai sitten jatkuva hääpuvuista yms postailu. No voi olla et oon katkera mut jos oisin ite menossa naimisiin niin en kiusaisi asialla koko ajan muita.

5) Sinappikoneen omistajat. Suomeksi sanottuna lapsen pyöräyttäneet. Kohtuus tässäkin on ok, mutten välttämättä halua koko ajan tietää kun lapsesi kakkasi ympäri makkaria, söi koirasi ruoat tms.

6) Minä kerron terveydestäni kaiken. Terveystiedot ovat yksityisiä, ainakin mulle. Mutta siinä vaiheessa kun luen tyypin emättimen kosteusongelmista, hyi hyi ja HYI. Olisi voinut jättää jakamatta. Oikeasti, röörisi kosteusongelmista lukee satoja ihmisiä..

Millaisia tyyppejä teillä löytyy naamakirjasta? Tällä hetkellä etusivulla komeilee ainakin kaksi tyyppiä, ja he ovat uskollisia lajilleen tälläkin kertaa.

Avautuminen masennuslääkkeistä

Huhhuh mitkä pari viikkoa tällä friidulla on takana. Olen tehnyt..öö..en muista? Kävin PääTohtorilla, jolle uskouduin kuinka mun tieni masennuslääkkeiden kanssa tullut (toivottavasti) päätökseen. Olen nyt neljä vuotta ottanut joka aamu kiltisti nappini, ja vasta viime aikoina olen alkanut miettimään että millaista elämäni olisi ilman mitään mielialaan vaikuttavia pillereitä. Kerroin myös, että olen valmis aloittamaan lääkityksen uudelleen jos en pärjää ilman mitään. Tästä ehdotuksesta täti oli samaa mieltä, mutta ensiksi kuulemna annostusta tulee nostaa, jotta näemme lääkkeen todellisen vaikutuksen. Siis hetkonen: ohje on että nosta annostus, ja lopeta sitten jos ei auta? En oikein ymmärrä, että miksi aina kun yrittää päästä näistä eroon pyydetään vaan nostamaan annostusta. Perkeleen lääketeollisuus, viette mun rahat vaikka väkisin. Koitin viljellä jospanyteikuitenkaan -fraaseja hänen paasauksen väliin. Sain taas vaihteksi piilovittuilua kuinka olen hankala ja ehkä vähän tyhmäkin. En nyt välttämättä kuitenkaan halua papereihini merkintää, että vastustan hoitomuotoja eikä sen takia mua tarvitsisi hoitaa, joten ainut vaihtoehto oli myöntyä tähän.

Sanoin myös että jos hän voisi kontrolloida mun lääkitysasioita ja sen lopettamista. Yksi kerta siis maksaa yli 100€, ja hän olisi halunnut että käyn siellä kerran viikossa. Voi herranjee, sain jotenkin sovittua että max. 2krt/kk, koska sen olen jo todennut ettei terapiat oikeastaan pure muhun ja voin paremmin ilman sitä. Seuraavaa aikaa en ole edes varannut, ja kun sen joskus saan aikaiseksi on ihan pakko todeta että ei mun tuloilla, eikä edes porukoiden sponssilla, ole vain rahaa käydä noin usein. Myöskään puhelinaikoja hän ei tokiaan halua mulle antaa, koska niistä se ei saa rahaa. Potilaan kiristystä.

Pitkin hampain nielin ajatukseni ja eikun tekovirne naamalle ja isompaa annostusta ottamaan. Tämän jälkeinen aika onkin sitten vähän hämärää. Olo oli aivan kamala, sain rytmihäiriöitä ja makasin sohvalla kuola valuen. Ihan sama, mulle riitti. Laskin annostuksen takaisin, ja aion pitää siitä kiinni että haluan tuntea aidosti jotain ja tutustua siihen Jessikaan joka olin ennen lääkkeitä. Ihan tosi, on aika pelottavaa etten muista millainen luonne mulla oli ennen näitä nappeja. Mikähän on terveysvaikutus näillä lääkkeillä pitkällä aikavälillä. On toki ihan jees, jos joku on aivan vakuuttunut jonkun lääkkeen tehosta ja haluaa syödä sitä koko elämänsä. Mutta kun mä en ole vakuuttunut tästä, eipä elämä täydellisesti mene nytkään että..

Eniten pelkään vieroitusoireita. Sivistin itseäni suomi24 -keskusteluilla ja järkytyin.. Sähköiskun tuntuja päässä vuoden, pyörtyily, huono olo, hermokivut.. Hyvältä kuullostaa, ja nämä siis henkilöillä jotka ovat nappia ottaneet vuosia mua vähemmän.. Tällä hetkellä kadun syvästi, etten ole koskaan ennen kyseenalaistanut että kannattaako tätä syödä ja mikä on tän oikea hyöty. Koska ajattelen näin, olen nyt sitten se hankala ja hoidosta kieltäytyvä potilas joka kiukuttelee kuin pikkutyttö.

Kapinallisena menin siis itse laskemaan annostusta takaisin omaan alkuperäiseen, ja olo on ihan ookoo enkä ole ihan ulkona kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Mun mielestä kenenkään ei pitäisi ottaa noita lääkkeitä, ellei ole ihan varma ettei pärjää ilman ja silloinki käydä joskus edes juttlemassa tai jotain. Lääkitys kun on ollut mun hoitomuoto vähän väliä, eikä se koskaan saisi mennä niin. Katotaan, mitä tästä tulee ;)