Ensiksi pahoittelut viime postauksen satosfäärisistä lihavoinneista ja kursivoinneista.. Se oli luonnosversio, mutta versio oli pakko julkaista kun en saanut niitä poiskaan.. Nyt sitten en saa tehtyä moisia hienouksia ollenkaan vaan saan tyytyä virheilmoitukseen näytöllä, thanks blogger... Myös kuvien lisäämisessä on ongelmia, murrr...
Olen varmaan maailman laiskin ihminen, kun en jaksa edes raportoida kyseistä virheilmoitusta eteenpäin. Olen pohtinut tässä pidemmän aikaa, että mikä mun arjesta tekee aina niin ylitsepääsemättömän hankalan ja vaikean. Se on mun laiskuus. Se nostaa päätänsä erityisen ylös aina kun mulla on vapaapäivä. Kun herään aamulla (lue:vapaapäivisin ehkä kahdelta..) kärsiessäni kamalasta kusihädästä ja nälästä, luonnollinen ratkaisu olisi varmaan mennä vessan kautta jääkaapille. Ei mulle, en jaksa. Vedän peittoa korviin ja koitan saada vielä unta, ihan kun se onnistuisi jonkun 14h unien jälkeen. Selaan nettiä puhelimella, onhan tietokone kolmen askeleen päässä sängystä. Aivan liian kaukana. Vessaan menen ehkä tunnin tai parin päästä, sillon on jo aivan pakko etten kuse sänkyyn. Hyi mikä ajatus. Hiipsin vessasta kohti jääkaappia, ja matkalla törmään luultavasti lattialla lojuviin vaatteisiin. En muista kauanko ne ovat siinä majailleet, liian pitkään jokatapauksessa. Pyhiinvaellusmatkaani jatkuu, ja tiskialtaasta haiskahtaa monta päivää lilluneet tiskit. Inhoan tiskaamista. Pitäisi nekin hoidella, mutta surullisen kuuluisasti totean taas että en jaksa.
Jääkaappi luultavasti huutaa tyhjyyttään. Lähelläni olisi lähikauppa, mutta siellä on armottoman kallista ja surkea valikoima. Aivan liikaa vaivaa lähteä muualle kauppaan, jos ei ole muuta asiaa keskustaan. Liimaan ruhoni sänkyyn tietokoneen kanssa, luen kaikkea turhaa netistä ja odotan ajan kulumista. Jossain vaiheessa menen pesemään hampaat ja käyn suihkussa. Saatan hengata pyyhe päällä tunteja, kun en vaan jaksa pukea päälle. Kävelen välillä koneen ja jääkaapin väliä. Jee, sitten tulee aika mennä nukkumaan. Päivä on ihanasti ohitse, samalla kasvaa ärsytys koska seuraavana päivänä pitäis jotain tehdäkin. Vapaapäiviä kun harvoin on montaa putkeen.
Tätä kaavaa mun vapaapäivät yleensä ovat. Olen ihan zombie, joka vaan kuluttaa aikaansa olemalla. Olisihan sitä tekemsitä, kuten vaikka tenttiin lukemista, siivoamista, pyykkien pesua... En vaan saa aikaiseksi, olen niin laiska. Oon alkanut miettimään, että onko koulu- ja työpäivät sitten liian rankkoja, jos olen noin saamaton aina vapaapäivinä. Mistään ei kuitenkaan voi nipistää enää pois, paitsi niistä vapaapäivistä.. Inhoan saamattomuuttani, mutta ainakin osaan ottaa rennosti jos ei muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos puumerkistä!