Hola!

Terveisiä täältä Karibian auringosta ;). Arska paistaa, mulla on rusketus kuin ruotsalaisilla mimmeillä ja seurassani mulla on monta gigoloa jotka tarjoilee meikälle ilmaisia drinksuja rantabaarista. Olen parhaillaan viiden tähden hotellissa, jossa on seitsemän uima-allasta.. All inclusive -palvelulla tietysti!

No heko heko. Ihan Suomessa olen ollut, minnekkä minä nyt täältä pääsisin tarkemmin sanottuna paikannus näyttää kotia ja sänkyä. Olen avannut tämänKIN sivun tuhanteen kertaan ja miettinyt mitä sitä kirjoittaisi.. Nenä ei ole tukossa vaan aivot, siellä on varmaan joku tukos ajatuksen virrassa. Mielialani vaihtelee kuin tuuliviirillä: toisina päivinä suoritan: teen tunnollisesti kouluhommia aamusta alkaen (ollakseni tiimitehtävissä kiva tiimikaveri, ettei nyt vaan tulisi sellaista kuvaa että laiskottelen), käyn kaupassa ostamassa herkkujen sijasta ruokaa, tiskaan (!!) ja rahaan perseeni töihin. No 70% päivistä menee kyllä sängyssä makaamiseen. Ei vaan huvita. Syysmasennus ei ollut laisinkaan niin paha mitä se on joskus ollut, olenko nyt saanut jonkun kevätmasennuksen? Ulkona paistaa aurinko, ihan sama kylmä siellä on kuitenkin. Kuka hullu tuolla lenkkeilee huvikseen? En minä ainakaan, ei, en pistä nenääni tonne vapaaehtoisesti. Mun nenällä on kylmä jo sisällä. Sängyssä on lämmin oman peiton alla. Mussutan suolapähkinöitä ja katson lempparisarjaa putkeen koneelta. Tenttikirja lojuu lattialla, joten ratkaisen asian potkaisemalla sen sängyn alle. Poissa silmistä, poissa mielestä in your dreams? Koulu stressaa enemmän kuin koskaan, mutten jaksa pistää tikkua ristiin asian eteen. Tällä hetkellä en todellakaan tajua miksi ikinä menin yliopistoon. Kuka jaksaa opiskella viisi vuotta kuka sieltä pääsee viidessä vuodessa muka ulos lukion jälkeen? En minä ainakaan, en, nyt on puhti loppu ja motivaatio kateissa. Ahdistaa ihmisten utelut mun aikatauluista, gradun aloittamisesta ja alustavat suunnitelmat valmistumisesta..

Aivot syöpyvät nykyään jo muutamasta kymmenestä tenttikirjan sivusta per päivä. En kykene opiskelemaan päivässä enempää. Viimeistään viidenkymmenen sivun jälkeen on pakko mennä nukkumaan (toki tähän väliin on kuulunut taukoja jotka kestävät enemmän kuin lukeminen yhteensä). Miten muut jaksavat lukea kirjan päivässä? Mulla hommaan menee tällä menolla viikkoja! Monta kirjaa per tentti! Tentti kerran kuussa! Apua?! Aina päätän että huomenna. Huomenna minä luen. Vitut en usko tätä itsekään.

Maanantaina olen menossa lääkärin juttusille, pakko saada joku ratkaisu tähän aloitekyvyttömyyteen. Joo, tiskaan mä sitten kun kaikki astiat on loppuneet ja keittiö haisee niin paskalle, ettei tässä kopissa voi olla enää. Olisi kuitenkin ihan kiva saada hommaa tehtyä vähän useammin, jottei sitten tarvitse tuntia hinkata ällötyksiä pois astioista.. Olen hautautunut sänkyyn tietokoneen kanssa, mulla on siellä ihan oma pesä jonne kukaan muu ei nää. Tällainen introverttisyys ei ole mun mielestä enää ihan normaalia, vaikken koskaan mikään ylisosiaalinen olekaan vaan kärsin enemmänkin yksinäisyydestä. Mikä ihme mua vaivaa? Eikai se nyt oo niin vaikeaa nostaa se perse tästä ylös (muutenkin kun matkalla jääkaapille tai vessaan), laskea se tiskivesi, heittää Fairya sekaan ja ottaa se tiskiharja kauniiseen käteen. Uliuliuli, olo on kuin kermaperse -valittajalla. Mutta hohhoi. Tuntuu ettei lihaksenikaan enää kanna. Olo on liian usein voimaton ja turta. Poikkeuksena näihin ne päivät, joiden jälkeen olen ensin useamman päivän ""opiskellut ahkerasti"" kotona. Silloin minä olen Duracell-pupu ja jaksan taas. Ehkä tämä tästä? Kunnes taas tällaisen päivän jälkeen kaipaan maraton yöunia, olen jälleen väsynyt ja saamaton. Taas muutama paskapäivä, jokunen hyvä, paskat päivät, hyväpäivä,paskatpäiväthyväpäivä..

Sellaisessa karusellissä tällä kertaa.. Kuka tulisi päästämään mut pois?