Kummitusleikki

Monen päivän "en pysty en jaksa"-ajattelun jälkeen oli pakko tehdä pikaryhdistäytyminen, ja koska tapaani mukaan jätän kaiken viime tippaan niin koulu on vienyt jättiläishaukun muutamista viime päivistä. Olen aina ollut hyvä oppilas, mutta en siltikään ole varsinaisesti oppinut mitään. Olen hyvä pänttäämään ja lukemaan kirjoja, opettelemaan ulkoa Napoelonin kalsareiden värejä ja kaikkea muuta turhaa pikku p*skaa. Menen tenttiin, oksennan tiedon ulos paperille enkä saman päivän iltana muista asiasta enää oikeastaan mitään. Luentokursseilla käytän aikaani naamakirjaan ja sudokuihin, eikä niistäkään jää päähän muuta kun ällöttävästi flirttaileva proffa ja pervot vitsit.  Muistan vieläkin ekalta opiskeluvuodelta sen komean miesproffan ja millaiset vaatteet sillä oli. Mitään muuta en sitten muistakaan, ainiin paitsi lappujen kirjoittelu ja supinat kavereiden kanssa. Tällaset jutut mä handlaan hei. Tuntuu että etenen opinnoissani, mutten osaa oikeasti mitään?

Kävin sitten tuossa hetki sitten oman alan työhaastattelussa. Itseluottamukseni oli korkeimmalla kuin milloinkaan ikinä, olin iloinen ja pirteä, pyrin kaikinpuolin olemaan unelma työntekijä. Siinä samassa kun istuin penkkiin haastattelijaa vastapäätä ja alettiin kysellä koulujutuista, meni mulla pasmat sekaisin. Luoja miten jäädyin. Siellä siis kyseltiin meidän koulutukseen kuuluvia asioita, enkä osannut kertoa niistä oikein mitään. Mitä kursseja olen käynyt? Öö no en minä muista. Multa kysyttiin, olenko tehnyt asiaa x opinnoissani. Olenko? Mietimietimieti!! 

Sopersin siihen sitten jotan yleispätevää shittiä vastaukseksi kun en edes ymmärtänyt oikein kysymystä, ja haastattelija muljautti silmiään ja aloin miettimään miten kuullostin varmaan ihan hukassa olevalta ja typerältä. Luin lisää työpaikkailmoituksia kotona, ja tajusin etten osaa mitään niitä asioita joita vaaditaan. Mikään ei soita kelloja pääkopassa! Sama kun lukisin jotain heprean kielen kääntäjän työpaikkailmoitusta, oman alan jutut eivät sano yhtään sen enempää..

Miten voi olla mahdollista, että olen päässyt tenteistä ja kaikista kursseista läpi (ja vieläpä ihan mukavilla arvosanoilla, tosin niillä ei nyt ole korkeakouluissa juuri väliä) mutta en silti osaa mitään? Onko se vaan joku sisäinen "tunne", kun on uudesta alasta kyse? Enhän mä voi mennä minnekään töihin, jos en herranjestas edes osaa haastattelussa kertoa kunnolla mitä olen opiskellut kaikki nämä vuodet. Saatan muistaa että jotakin tekemistä asialla oli Suomen historian kanssa, mutta en ollenkaan että mitä. Eihän mua edes oteta minnekään töihin. 

Töissä olen aina oppinut uudet asiat nopeasti, mutta olen vaan ollut aloilla joihin ei välttämättä tarvitse koulutusta niin eikai ne oletakkaan että siellä heti jotain osattaisi. Nyt sitten pitäisi olla oman alani asiantuntija ja paskat sentään, lukion uskonnostakin tiedän enemmän kun oman alan jutuista, enkä ole kurssiakaan näiden vuosien aikana opiskellut uskontoa. Järkyttävä pudotus todellisuuteen, miten on mahdollista tän asteinen failing..