Älä purematta niele

Viime päivät ovat olleet ihan hirveitä. En ole millään asteella taikauskoinen ihminen, usko ennustuksiin tai mihinkään muuhunkaan yliluonnolliseen. Olen aina ollut aika skeptinen ihminen. Silti viime viikkoina mulla on ollut sellainen olo, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. En osannut selittää että mitä.. Olen ollut varuillani, liiankin. Kadullä kävellessäni olen katsonut rakennuksien kattoja, ettei sieltä vaan tipu lumikasa niskaani. Olen soitellut vanhemmille useammin ja kysellyt vointeja. Olen ollut erityisen varovainen ulkona, etten liukastu. Toissapäivänä se sitten tuli. Äitini soitti, että meille hyvin tärkeä sukulainen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Mulla ei ole välejä kuin muutamiin sukulaisiin, ja hän oli yksi heistä. Nyt on yksi vähemmän. Olen herkkänä ihmisenä täysin rikki. Viime yönä en saanut unta ja mietin siinä sitten, että neuroottisuus + kuolemantapaus oli varmasti vain sattumaa. Ehkä se johtuu viime aikoijen yleisistä apaattisuuskohtauksista (kiitos tästä kuuluu tietysti hänelle) että olen ollut jotenkin ylivarovainen. Kuka nyt haluaisi ylimääräistä paskaa (tai vaikka sitten sitä lunta) niskaansa.

Aloin kuitenkin yön pikkutunneilla pohtia omaa suhdettani uskontoihin ja muihin yliluonnollisiin ilmiöihin, vaikka sainkin järjellä ajateltuna ajatuksien ja suru-uutisten olevan vain sattumaa. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku uskoo johonkin ylempään voimaan koska voihan se tuoda turvaa. Omasta mielestäni se on kuitenkin vähän hupsua, kun siitä ei ole mitään tieteellistä näyttöä että tuolla ylhäällä asustelisi joku heebo. Haluaisin itsekin uskoa, koska toisihan se varmasti tiettyä turvallisuuden tunnetta arkeen ja voimaa jaksaa taas eteenpäin... Miksi en sitten vaan voi uskoa? Vaikka kuinka haluaisin, en silti jotenkaan oikein pysty. Minä haluan näyttöä. Olen jo pienestä pitäen ollut sellainen ihminen etten usko tosiaankaan mitään ilman todisteita. Välillä tämä on aika hankala luonteenpiirre, koska jään helposti jankkaamaan asioista joita en täysin kelpuuta tai ymmärrä. Haluankin tietää mahdollisimman paljon eri näkökulmien pointteja, jotta osaan sitten valita niistä minun (ja todennäköisesti myös tieteen) mielestä oikean.

Uskon alkuräjähdysteoriaan ja evoluutioon, koska ne ovat tieteellisesti todistettuja. Enhän minä ollut näkemässä alkuräjähdystä, miten siis uskon? Uskon, että asiaansa paneutuneet huippufyysikot ja tähtitieteilijät osaavat asiansa. Sitäpaitsi heillä on labroja ja kameroita, joiden avulla voidaan havainnollistaa esimerkiksi alkuräjähdys. Laskelmista voi myös päätellä ajankohdan, milloin tämä on tapahtunut. Voisiko joku havainnollistaa minulle jumalan? Ei. Sitten kun joku antaa mulle tällaisen näytön tai pätevää todistusta, voin hyvin muuttaa mielipidettäni.

Ihan omassa kastissaan sitten painivat kreationistit, joiden näkökulmaa tähän asiaan en vaan voi ymmärtää. Olisihan se ihan kiva idea, että joku on luonut kaiken ja muovannut niistä mieleisensä kokonaisuuden. Mutta kun se evoluutio. Kaaliini ei vaan mahdu se, että joku kumoaa tosta noin vain esimerkiksi sen, että söpöjä dinoja on oikeasti tallustellut tällä pallolla joskus. Ovatko fossiilit sitten vaan ihan huijausjuttuja? Entäpä jos minä nyt tässä tulisinkin siihen tulokseen, että yksisarviset ovat eläneet maapallolla sata vuotta sitten. Olisin ihan varma siitä, mutta minulla ei olisi minkäännäköistä näyttöä asiasta. Olisinko kaikkien mielestä vähän höynähtänyt ja psykologin tarpeessa (NO SIIS OLENHAN JO MUUTENKIN SEN TARPEESSA) ? Luultavasti päätyisin johonkin kivaan valkoiseen huoneeseen jossa on pehmustetut seinät.. Miksi sitten kreationismi on hyväksyttyä? Eihän sillä ole yhtään enempää perusteita kuin tällä minun yksisarvisesimerkilläkään. Tuntuu että jos vaan saa tarpeeksi ihmisiä uskomaan mihin vain, niin asiasta tulee jotenkin mystisesti ihan okei ja hyväksyttävää. Kyllähän Hitlerkin sai aikamoisen kasan ihmisiä uskomaan juutalaisten alemmuuteen, tosin tässä nyt taisi olla taustalla pakko uskoa niin. Tietääkseni kukaan ei ole vielä jahdannut minua aseen kanssa kun en usko kreationismiin tai oikein muuhunkaan...

Uskonnoista en myöskään ymmärrä aviorikoksiin suhtautumista enkä sitä, että miksi vain ihmiset pääsee taivaaseen. Jos aviorikos on synti ja siitä joutuu helvettiin, miksi sitten on ihan jees että linnut eivät todellakaan ole yksiavioisia vaan tekevät paljonkin syrjähyppyjä? Entä jos meillä onkin jokin biologinen "tarve" välillä miettiä millaista se ruoho olisi aidan toisella puolella, mutta osa meistä osaa pitää itsensä kurissa eikä mene katsomaan. Ovathan linnutkin muovautuneet evoluutiossa ihan kuten ihmisetkin. Linnutkin ottavat puolisonsa takaisin eikä siinä ole mitään ihmeellistä, että välillä on harrastettu soidinmenokivaa jonkun muun kanssa. Se on ihan luonnollista, biologinen tarve nääs. Mutta kun on kyse ihmisistä, niin helvettiin me joudutaan jos me niin toimitaan!!! Miksi eläimet eivät pääse taivaaseen eivätkä varmaan helvettiinkään (?), mutta ihmisillä se on joko tai? Eli siis jumala joka joidenkin mielestä loi eläimet ja myös ihmiset, onkin vain "ihmisten jumala" eikä palvele tarkoitustaan eläimillä? Onko tässä muidenkin mielestä pieeenen pieni ristiriita?

Joskus on mielestäni ihan hyvä pohtia tällaisia asioita kriittisesti, eikä vaan olla että uskoo/ei usko vaan koska niin on aina tehnyt. Tätä sanoisin itsetuntemuksen pohdinnaksi. Unettomat yöt ovat oivaa aikaa pohtia kaikkea turhaa ja ei niin turhaa..

Mitä mieltä te olette? Uskotteko jumalaan? Ihan rohkeasti voi kertoa jos uskoo (haluan kyllä perustelut mukaan myös, kiitos), en minä pure :). Haluan tosissani ymmärtää myös muiden näkökulmia aiheeseen..