Opiskelijan "rikkaudet"

Olen pohtinut tässä parin pävän aikana pääni hulluksi puhki näitä joka opiskelijan/pienituloisen rakastamia raha-asioita. Arki koittaa, halusin tai en.. Jokaiselle kohtalotoverilleni kilahtaa aina syyskuusta toukokuuhun mukavat 470 euroa (huom: maksimissaan) ystävältämme Kelalta. Eräs mun ah-niin-ihanista työtovereistani jaksaa aina muistuttaa opiskelijoiden elämän helppoudesta.

Vitun kermaperseet, te saatte edes jotain tukia, kun minä olin nuori opiskelija silloin dinosauruksien aikaan ni ei meillä mittään tukia ollut! Kaikki teille tulee valamiina pöytään ja kehtaattekin valittaa, miettikää millasta elämä muualla ois jossa ei oo ees opintotukkee!

 ..tsirp tsirp ja lässynlää. No meneppä sinä fossiili sitten sinne dinosauruksien ajallesi vaan, tämä on nykypäivää. Olen kyllästynyt noihin kommentteihin miten meillä opiskelijoilla ei oo mitään oikeutta valittaa. Tätä mieltä tuntuu olevan aika moni muukin urpopällipää tyyppi tässä maassa. Itse en huikealla opintotuella maksa edes vuokraani :D. Kerrassaan helppoa nää raha-asiat, jotta saisin edes vuokran plus laskut maksettua niin mun pitäisi tienata kuussa 200e suoraan käteen. Voi aika, kunpa sinua olisi paljon enemmän! No ei ole mahdoton homma, te nykyajan urpot kun ette osaa töitä tehdä ja ootte niin nirsoja vittu menkää itteenne, ei noin nuoret tarvii sitä lepoa kuten vanhemmat ihmiset!!!!

Paitsi että:
1) Opiskelut ainakin mulla kärsii, ja olen jo pelkkien opiskelujen kanssa jaksamisen äärirajoilla.
2) Toki jotain ruokaakin olisi ihan kiva joskus saada.. Allergioiden takia en muutenkaan voi syödä ihan mitä sattuu, ellen sitten halua päätyä sairaalaan jossa vuorokausi maksaa yli 30e. Jätetään välistä tällä(kin) kertaa.
4)Sairauksieni vuoksi jo lääkkeet maksaa useamman kympin kuussa, sekin vielä.
5)Olen aina ollut sellainen ihminen joka tarvitsee aikaa myös levätä. Tunnen jatkuvasti huonoa omatuntoa ja epäonnistumista siitä, etten ole koskaan ollut tehotyttö joka jaksaa mitä vain väsymättä. Olen aina palanut helposti loppuun. En kestä painetta kovinkaan kauan. Tulen hulluksi jos en saa levätä kunnolla paria päivää viikossa.

Tilanne on mulle aika uusi, koska juuri erottuani (?) hänen kanssaan olen ensinmäistä kertaa koskaan muuttanut yksin asumaan yksityiseen vuokrakämppään. Opiskelija-asuntoa en olisi voinut saada alueelta jolta tarvitsen (sanokaa mitä sanotte, mutta minä en kestä matkata koluun ja harrastuksiin yli 1h/suunta monella eri kulkuvälineillä). Kapunkikaan ei tullut tässä asiassa vastaan, joten oli pakko ottaa ensimmäinen asunto minkä sain. Voi luoja sitä vakuuttelun määrää. Suurin osa vuokranantajista ei edes vastannut viesteihini, kuka nyt haluaisi opiskelijan jonka tulot kattavat just ja just vuokran? Useammalla luki jo ilmoituksessa, että otetaan vain työssäkäyvä vuokralainen. Pick me! Pick me! Mähän olen työssä käyvä!! Ainiin mut se opiskelijastatus.. no se nyt on vaan öööh tollanen pikku mutta. Sain lopulta yhden kämpän lupailemalla ja vakuuttelulla, ja vuokran antaja on ollut koko ajan kuin haukka perässäni. Hän jopa pohti aluksi, pitäisikö vanhempieni nyt allekirjoittaa myös sopimus. Anteeksi mi-tä? Luuleeko joku tosissaan, että kukaan kahdenkympin ylittänyt, wannabe itsenäinen aikuinen tahtoo mamin ja papin nimen omaan sopimukseensa. Kolahti kyllä itsetuntoon ja pahasti. Koen olevani saamaton koska en jaksa (eikä töitä olisikaan) tienata opintotuen lisäksi 600e/kk jolloin kuukausituloni olisi huikeat 1000e/kk ja yli puolet siitä menisi silti luukkuni kuukausimaksuun.

Olen ihan vakavissani alkanut miettimään, pitäisikö nostaa opintolainaa. Periaatteesta en sitä haluaisi nostaa.. Eihän kellekkään saikulla olevalle sanota, että no ota laina elämiseen ja maksa sit kun oot terve. Myönnän olevani katkera, kun tuilla elävä ex-ystävä elää hulppeasti stadin keskustassa ja rahasta ei ole pulaa. Eikä sen päivisin tai öisinkää tarvii mitään tehdä elantonsa eteeen, kyllä tämä yhteiskunta maksaa hänen lääkkeiden väärinkäytön ja viinat. Itse taas samaan aikaan raadan perseeni ja pääni ruvelle, jotta saisin edes vuokran ja laskut maksettua. Olen tällä tyylillä nyt muutaman kuukauden elellyt, ja olen jo nyt burnoutin partaalla..

Tietenkään en ole kenellekään kateellinen ongelmista tai sairauksista, niitä kun meikäläiselle on suotu jo ihan omastakin takaa tarpeeksi mutta menetän hermoni jokaiseen feispuuk- statukseen jotka kuuluvat kutakuinkin näin: "TOIMEENTULOTUKII! Jee se tuli tänää ja nyt shoppaamaan uusia vaatteita ja sen jälkeen Stockalle syömään :)" jnejne. En ymmärrä miten joku kehtaa edes lesoilla sillä että elää täysin tämän yhteiskunnan varassa. Joskus se nyt vaan on pakko, mutta en mä silti kuuluttelisi sitä koko kansalle..Vituttaa kun ex-ystäväni kaltaiset elävät  MINUN VERORAHOILLANI jota maksan kyllä myös siitä suurensuuresta opintotuesta vain että hän pääsisi tuhlaamaan sinne Zaraansa rahojaan joka kuukausi. Itse olen kerran ollut saikulla masennuksen takia, ja häpesin syvästi sitä miten tililleni tuli mieletön summa jos opintotukeen vertaa.. En koskaan kertonut tästä kenellekkään, kerroin saavani vain "jotain tukia". Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vähäosaiset saavat tukia. Meidät opiskelijat nyt on vaan tässä unohdettu, ja eniten mua ärsyttää nämä joidenkin piilovittuilut siitä, miten rahaa tulee kun ei mitään sen eteen tehdä. Tällaisia ihmisiä on omassa lähipiirissäni vaikka muille jakaa.

Olen miettinyt myös, pitäisikö pitää opiskelusta kokonaan välivuosi ja yrittää saada säästöön jotain rahaa. Toisaalta tämä ei ole järkevää mitenkään koska haluan vaan äkkiä helvettiin pois koulusta ja "oikeisiin" töihin.

Tästä nyt tuli tällainen kunnon ruikutus.. Välillä toivon, että yön aikana mun kaktus muuttuisi rahapuuksi ja siellä olisi muutama parinkympin seteli..